Festivaalijunan vessassa

Tervehdys täältä festivaalijunan vessasta. Olen tosiaan liikkeellä festivaalijunalla, matkalla – noh en nyt sanon minne tarkalleen, ettei mene mainostamisen puolelle. Mutta sanotaan että erääseen merelliseen kaupunkijuhlaan. 

Tämä festivaalijuna on tällainen museojuna. Veturina ihan oikea höyryveturi ja vaunut tummia, ajan patinoimia puuvaunuja. Juna on täynnä enemmän ja vähemmän festivaalihenkeä täynnä olevaa kansaa. Siis suomeksi sanottuna – juna on täynnä känniläisiä. Nimittäin eihän suomalainen festivaaleilla käy ilman että menoa siivitetään alkoholijuomilla. Ollen näin junan kuljettajan ja konnarin ohella ainoa selvinpäin oleva, päätin parkkeerata tänne junan vessaan. Tosin, ei tämä reissu ihan ilman kommelluksia näköjään suju näin selvinkään päin.

Näissä entisaikojen junien vessoissa ei ollut mitään vesihuuhtelujärjestelmää. Pommi siis putosi aina reiästä suoraan kiskoille. Matkustajia vain ohjeistettiin pidättelemään asemien kohdalla. Siinä oli nimittäin riski, että jos liikkuvassa junassa teki asiansa juuri aseman kohdalla, niin tuotos saattoi junan ilmavirran mukana päätyä asemalaiturille. Ja talvella, kovilla pakkasilla, se saattoi jäätyä silmänräpäyksessä. Oli siis mahdollista, että asemalaiturilla käyskentelevä viaton asemanhoitaja tai junaa odottava ihmispolo, saattoi saada osuman jäisestä murikasta. Eikä se kovin esteettistä olisi ollut muutenkaan. Nimitäin että asemalaiturin edusta olisi ollut täynnä ulostepalleroita.

Itselleni tämä suora putki kiskoille koitui siinä mielessä kohtalokkaaksi, että laskiessani housuja alas tipahti lompakko suoraan reikään. Siellä se nyt vartoo ottajaa jossain kohtaa Inkeroisten ja Myllykosken välillä. Hittolainen! 

Mutta onhan näin kesällä kyllä ihan mukavaa, varsinkin tällaisena kuumana päivänä, istua pöntöllä, jossa viileä kesäinen ilmavirta hyväilee arimpia paikkoja. Nykyajan käymälöissä ja varsinkaan Intercity-junien vessoissa, ei ole sitä etua.

Ja kyllä tällainen höyryjuna huokuu entisaikojen kiireettömyyttä. Sitä aikaa kun lippu vielä ostettiin asemalta, ihan aidosta lippuluukusta. Nykyajan nuoret eivät edes tiedä mikä se on. Nykyään juna-asemista saa kaikkea muuta paitsi junalippua. Ennen oli kukkakauppa, kahvila ja tavaran säilytys. Nyt on Ärrä, huumekauppiaat ja Filmtown.

Muistan lapsuudestani kuinka asemalla oli vaaka, johon käytiin seisomaan ja laitettiin markka aukosta sisään. Vähän aikaa vaaka ruksutti ja sylkäisi sitten ulos pahvilappusen, jossa oli lyötynä seisojan paino ja vielä jokin mietelause. Nyt asemalla on vain rahaa pummaava liimanhaistelija teinejä, jotka vittuilee. Semmonen kehitys.

Eli mukava on täällä junan kyydissä matkustaa, tämä on tuulahdus menneestä. Ainoa mitä jäin kaipaamana on sähköpistoke, että pääsisin lataamaa tätä puhelinta. Näyttää nimittäin siltä että virta alkaa loppumaan. On siis aika pyyh...